Minä työelämässä.

Minä olen työntekijänä yleensä aktiivihaluinen ja päättäväinen. Nämä piirteet näkyvät nimen- omaan silloin kun kyseessä on joko yksi hyvin mielenkiintoinen työ tai monipuolinen työtehtävä. Minä etsin itselleni usein todella mieleistä työtä, mutta kuten tiedämme, mikään ala/työ ei ole kokonaan vain hauskaa ja oman mukavuus alueen omaavaa.  Sopeutuminen uuteen asiaan myös työelämään liittyen on joillekin autisminkirjon henkilöille ensin hyvin haastavaa, mutta ajan kuluessa jopa mielenkiintoista.

Toiset autismin kirjon henkilöt tietävät jo ennestään mitä ja miten heidän tulee tehdä jos he ovat sen pitkään nähneet koulussa ja/tai heillä on äärimmäisen hyvä esimerkiksi valokuva muisti niin kuin toisilla autismi henkilöillä on, toiset oppivat ihan vaan sillä että heille kerrotaan miten tuo ja tuo tehtävä tulee hoitaa ja toiset tarvitsevat kertomisen lisäksi yhden tai kahden kerran näyttämisen miten se kyseinen työ tehdään. Se on yksilöllistä.
Minulla on itselläni valokuva muisti useissa työtehtävissä jos se on mielenkiintoista ja joissain tarvitsen sen yhden tai kahden kerran näyttämisen.    

Olen usein hyvin tarkka omasta tottumuksestani ja siksi pyrin löytämään myös työelämässä varsinkin alussa omien tottumuksiensa mukaisen tien. 

Minä itse olen tehnyt noin 6 erilaista työtä joista on maksettu palkkaa:

Olen ollut kesätöissä sotaveteraanien virike toiminnassa heille laulamassa ja juttelemassa heidän kanssaan,

vaalilautakunnassa kolmesti,  

huoltomiehenä työkokeilussa ottamassa pois lunta, ajamassa nurmikkoa, nostamassa lippuja sekä
vaihtamassa sukunimiä ym..

autismiin liittyen kokemusasiantuntijana,
kokemuskouluttajana,
kokemusosaajana.

Minulle kaikki nuo olivat miellyttäviä, mutta kaikkein miellyttävin työ noista on ollut ensiksi mainittu koska minun mielenkiinnonkohde on Suomen historia ja se näkyi kyseisessä työssä hyvin.

Mutta olen ollut myös työtehtävissä jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä, mutta minua on auttanut jaksamaan niissä se tieto että ne ovat yleensä vain pieni osa jokaisessa työpaikassa, koska eihän kukaan hae työhön jossa on enemmistö epämiellyttäviä tehtäviä ja että 8 tuntia päivässä on pakollista työaikaa, seuraava 8 tunnin jakso on vapaa-aikaa ja aikaa harrastuksille, mielenkiinnonkohteille ja myös edustustehtäville jotka ovat työpaikan ulkopuolella ja viimeinen 8 tunnin jakso on nukkumista ennen seuraavaa työpäivää.