torstai 17. tammikuuta 2019

Kun/jos ihastun tai rakastun


Moi taas pitkästä aikaa. Tällä kertaa puhun blogissani ihastumisesta ja rakastumisesta autismin kirjolla ja nimenomaan oman kokemukseni pohjalta.

Suunnilleen 8 tai 9 vuotiaana koin ensimmäistä kertaa ihastuneeni. Se tunne oli minulle ensin hyvin pelottavaa, sitten lähinnä jännittävää, tämän jälkeen noloa ja lopulta se tuntui kivalta. Minulle oli tärkeätä saada olla koko ajan ihastukseni lähellä.
Mutta koska olin liian nuori en tietenkään kyennyt tuntemaan ihastusta vielä tuolloin niin päättäväisesti ja voimakkaasti ja hyväkin niin.

Vasta 2009 ollessani 17 vuotias ihastuin kunnolla ensikertaa. Tämän jälkeen olen ollut yhteensä 8 suhteessa. Ja totta kai jokainen suhde on antanut minulle jotain, mutta ero tuntuu  aina hyvin raskaalta silloin erityisesti jos suhde on ollut pitkään onnellista.

Olen oppinut sen että kun ihastuu ja/tai rakastuu kannattaa olla oma itsensä, vuorovaikutteinen, kohtelias sekä uskollinen. Siihen olen aina pyrkinyt niin hyvin kuin mahdollista, mutta myönnän että se on ollut minulle hankalaa välillä ja etenkin jos ollut todella vaikeata ja tuntuu että parisuhde voisi romahtaa hetkellä minä hyvänsä vaikka voisi vielä tehdä asialle jotain. Myönnän että autismin kirjon ihmisenä koen totta kai hyvin raskaasti parisuhteen suuret haasteet ja mahdollisen eron. Koen suurta pettymystä, raskautta ja voimattomuutta jonkun aikaa niin että edes syöminen ja tunnu niin hyvältä mitä ennen suuren ihastuksen löytämistä tai etenkin parisuhteen aikana. Myös silloin kun olen ihastunut johonkin ja odotan häneltä vasta kaikua vasta, niin olen puolestaan erittäin hermostunut, jännittynyt ja ajatukset leijailevat jopa yli omien mielenkiinnonkohteiden, mutta olen silti hyvin asiallinen ainakin haluan pyrkiä siihen. Rakkaus on kuitenkin pyhä ja kaunis asia eikä se tule helposti. Haluan olla herrasmies ja asiallinen kaikista näistä tunne tiloista huolimatta. En jää koskaan myöskään tuleen makaamaan mahdollisen eron yllättäessä. Silloin keskityn aika paljon ja entistä enemmän omiin kiinnostuksen kohteisiin.

Olen löytänyt elämän rakkauden nyt juhannuksena 2020. Hän on super super kaunis, eläin rakas, ihana ja on tehnyt kuvataidetta, kuvan veistoa, viulun soittoa, on ollut kokkina sekä sarjakuvan tekijänä ja paljon muutakin. Tein hänelle laulunkin "Olla lähekkäin rakas" jonka olen vain omistanut hänelle. Rakastan häntä ylikaiken. <3 


Muistakaa että autismin kirjo on yksilöllinen kaikilla sen kantajilla, myös minulla ja tämä blogi kirjoitus ja koko blogi perustuvat minun omiin kokemusasiantuntija, kokemuskouluttaja ja kokemusosaaja kokemuksiin elämästä.   


 Juuso Juntunen

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Leima nimeltä epäsosiaallisuus


Autismin kirjoon liittyen on puhuttu jo vuosi kymmeniä erilaisista vääristä leimoista jotka ovat heijastuneet meidän autismin kirjon ihmisten elämään.
Tässä blogi kirjoituksessa haluan erityisesti murtaa yhteen leimaan jonka tiedän olevan väärä tai väärinkäsitys.

”Epäsosiaalisia”? 

Olen itse autismin kirjolla enkä ole yhtään epäsosiaalinen. Tulen toimeen hyvin ihmisten kanssa sillä kun olen ollut työssä tai ammattikoulussa olen tullut hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tottakai on ollut sosiaalista haastetta, mutta se johtuu lähinnä ristiriidoista ja kuvainnollisesti sanottuna ”nurkkaan ajamisesta” henkisesti ja tällä tarkoitan ymmärryksen ja mahdollisuuden saamisen puutetta. Olen käynyt paljon laulamassa ja näyttelemässä niin tiedän että olen ollut hyvin rohkea ja hyvin sosiaalinen sillä hetkellä. Myös Juice Leskinen jolla oli asperger sattui olemaan laulaja ja kävi esiintymässä paljon eli hän ei ollut epäsosiaalinen.

Myös muut autisminkirjolla olevat ihmiset eivät välttämättä ole epäsosiaalisia vaan niin minulle, Juice Leskiselle kuin kenelle muullekin tahansa autismin kirjolla olevalle tämä on lähinnä sosiaalinen haaste eikä epäsosiaalisuutta. Jos olisimme epäsosiaalisia niin uskon että autismin kirjolla olevat esiintyjä henkilöt eivät olisi koskaan edes välttämättä harkinnut esiintymistä tai ne autismin kirjon henkilöllä olevat jotka ovat kovia puhumaan eivät puhuisi niin paljon. Ja kysynkin että ovatko hekin epäsosiaalisia jotka puhuvat kokoa ajan tai esiintyvät? Minä vastaan että ei. He voivat olla toki sosiaalisen haasteen edessä jos heitä syrjitään tai heille ei anneta edes mahdollisuutta näyttää sosiaalisuuttaan sellaisena kuin se on sosiaalisesta haasteesta joka on voitettavissa hyvään sosiaalisuuteen.  Kyse on siis sosiaalisuuden haasteesta joka on voitettavissa eikä epäsosiaalisuudesta.
Muistutan toki että autismin kirjo on jokaisella kantajallaan yksilöllinen