Autismin kirjo ja maapuolustus. (Tämä on minun omien elämän kokemusteni ja toisaalta kokemusosaaja kokemusten pohjalta)

Itse koen että autismin kirjo ei ole este maanpuolustukseen oli sitten varusmiespalveluksessa, aliupseerina, upseerina tai vapaaehtoisena esimeriksi Reserviläisliitossa. Maanpuolustus ja/tai vapaaehtoinen maanpuolustus on kuitenkin Suomessa kaikkien kynnelle kykenevien velvollisuus ja/tai oikeus. Autismi ei ole todellakaan tähän este vaan pikemminkin haaste ja ehkä jopa mahdoolisuus. Autismin kirjon henkilöt ovat yleinsä uskollisia ja potentiaalisia heillä annettuihin tehtäviin ja huolimatta siitä että autismi henkilöille on joillekkin (ei saa missään tapaukssa yleistää) komennon vastaan ottaminen haastavaa, niin korostan että sekään ei ole este vaan nimen omaan vaan haaste ja kun häntä perehdytetään johonkin tiettyyn tehtävään niin hän saa kyseiseen tehtävään jaksamista ja osaamista. Autismin kirjon ihmisten oppimis kyky alku vaikeuksien jälkeen on usein erittäin hyvä ja lopulta asiantunteva.  Tämän kaiken sanon oman henkilökohtaisen kokemuksen pohjalta sekä itseni että joidenkin autismi kavereitteni pohjalta joita olen oppinut tuntemaan.

12 000 ammattisotilasta ja siviiliä

22 000 koulutettua varusmiestä vuosittain

280 000 taistelijaa (sodan ajan vahvuus)

900 000 reserviläistä

ja tästä määrästä osa on varmasti autisminkirjon henkilöitä.

Itse olen saanut olla niin reserviläisliitossa kunniavartiostossa, 20 km marssilla, lipun kantajana lippulinnassa sekä Helsingin reserviläispiirin 80vuotis tilaisuudessa laulamassa kuin intti tutuksi kurssilla.   

Intti tutuksi kurssilla olin 26.8.2017 ja 27.8.2017 Kauhavan lentosotakoululla.
Heti alkuun meidät marssitettiin vänrikin ja kersantin johdolla sukunimen mukaan jonossa varuste paikalle jossa meidät otti vastaan kapteeni joka jakoi meille kaikille makuupussit ja maastouniformut ja lakissa oli kokardi valmiina toisin sanoen meille jaettiin siellä kaikki muu eli maastotakki, maastohousut, lakki ja siihen kokardi, poolopaita sekä makuupussi, mutta kaikki muut kuten saappaat, hanskat, hygienia tarvikkeet ja reppu piti olla omasta takaa ja ne minulla olikin. Tämän jälkeen meidät ryhmitettiin pari jonoon ja marssitettiin takaisin sotilas halliin jossa meille jaettiin patjat. Teimme omista vaatteistamme tyynyn koska tyynyjä ei jaettu. Tämän jälkeen meidät pyydettiin ulos jälleen ja käskettiin jonoon ja lähdimme tahdissa marssimaan kohti harjoitus paikkaamme jossa tulisimme olemaan seuraavat 5 ja puoli tuntia. Marssimme noin 2 km paikan päälle ja heti alkuun meille opetettiin lakin päästä ottaminen sisälle mennessä oikeeseen aikaan kynnyksen kohdalla. Menimme syömään kanttiiniin ja sinne tulivat myös sotilas koti sisaret tarjoamaan munkki kahvia. Söimme ja tämän jälkeen meidät käskettiin sulkeisharjoituksiin joka kesti noin tunnin. Meitä koulutettiin "asento lepo  asento lepo", " taakse poistu" "riviin järjesty" "asento lepo asento lepo" "ojennus" "asento lepo" ja niin edelleen...

Suoriuduin sulkeisista koska minulla oli jo aikaisempaa kokemusta reserviläisliiton 20km marssista sekä 3 kunniatehtävästä kuten asento ja marssiminen kunniavartiostossa Hietaniemen hautuumaalla Suomen marsalkka Mannerheimin haudalla.

Harjoittelimme myös oikeaoppista ylemmän tervehtimistä.

Sitten pystytimme joukkueteltan ja minä jaoin pidikkeet jotka laitettiin maahan joihin puolestaan teltan narut sidottiin.

Tämän kaiken harjoituksen jälkeen, marssimme illalla takaisin nukkuma paikoillemme 2 km kauniissa järjestyksessä ja marssien. Päästyämme takaisin meille opetettiin miten asetta pidetään oikeaoppisesti kädessä.

Olimme sen jälkeen vapaita ja meille laitettiin sauna jota ennen söimme iltapalaa, menimme sitten saunaan ja sitten nukkumaan. Kun aamulla klo 8 heräsimme olin itse jo täysin varusteissa ja tämän jälkeen söimme aamiaisen ja sitten aloitimme kenttäsairaala, konttaamis, ryömimis, telaketju etenemis harjoitukset jotka suoritin ja kaiken tämän päätyttyä meille jaettiin diplomit sekä kultaiset kunniapinssit.

Minä työelämässä.

Minä olen työntekijänä yleensä aktiivihaluinen ja päättäväinen. Nämä piirteet näkyvät nimen- omaan silloin kun kyseessä on joko yksi hyvin mielenkiintoinen työ tai monipuolinen työtehtävä. Minä etsin itselleni usein todella mieleistä työtä, mutta kuten tiedämme, mikään ala/työ ei ole kokonaan vain hauskaa ja oman mukavuus alueen omaavaa.  Sopeutuminen uuteen asiaan myös työelämään liittyen on joillekin autisminkirjon henkilöille ensin hyvin haastavaa, mutta ajan kuluessa jopa mielenkiintoista.

Toiset autismin kirjon henkilöt tietävät jo ennestään mitä ja miten heidän tulee tehdä jos he ovat sen pitkään nähneet koulussa ja/tai heillä on äärimmäisen hyvä esimerkiksi valokuva muisti niin kuin toisilla autismi henkilöillä on, toiset oppivat ihan vaan sillä että heille kerrotaan miten tuo ja tuo tehtävä tulee hoitaa ja toiset tarvitsevat kertomisen lisäksi yhden tai kahden kerran näyttämisen miten se kyseinen työ tehdään. Se on yksilöllistä.
Minulla on itselläni valokuva muisti useissa työtehtävissä jos se on mielenkiintoista ja joissain tarvitsen sen yhden tai kahden kerran näyttämisen.    

Olen usein hyvin tarkka omasta tottumuksestani ja siksi pyrin löytämään myös työelämässä varsinkin alussa omien tottumuksiensa mukaisen tien. 

Minä itse olen tehnyt noin 6 erilaista työtä joista on maksettu palkkaa:

Olen ollut kesätöissä sotaveteraanien virike toiminnassa heille laulamassa ja juttelemassa heidän kanssaan,

vaalilautakunnassa kolmesti,  

huoltomiehenä työkokeilussa ottamassa pois lunta, ajamassa nurmikkoa, nostamassa lippuja sekä
vaihtamassa sukunimiä ym..

autismiin liittyen kokemusasiantuntijana,
kokemuskouluttajana,
kokemusosaajana.

Minulle kaikki nuo olivat miellyttäviä, mutta kaikkein miellyttävin työ noista on ollut ensiksi mainittu koska minun mielenkiinnonkohde on Suomen historia ja se näkyi kyseisessä työssä hyvin.

Mutta olen ollut myös työtehtävissä jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä, mutta minua on auttanut jaksamaan niissä se tieto että ne ovat yleensä vain pieni osa jokaisessa työpaikassa, koska eihän kukaan hae työhön jossa on enemmistö epämiellyttäviä tehtäviä ja että 8 tuntia päivässä on pakollista työaikaa, seuraava 8 tunnin jakso on vapaa-aikaa ja aikaa harrastuksille, mielenkiinnonkohteille ja myös edustustehtäville jotka ovat työpaikan ulkopuolella ja viimeinen 8 tunnin jakso on nukkumista ennen seuraavaa työpäivää.