Minun kesäni meni hyvin. Sain tavata kavereitani ja
sukulaisiani sekä tehdä kaikkea mukavaa.
Heinäkuun alussa olin Autismisäätiön huvilalla lipossa jossa
pääsin mm kantamaan puita, hakkaamaan halkoja ja laittamaan puusaunan päälle
sekä tutustumaan 1918 kaatuneiden hauta muistomerkkiin ja sehän sopii hyvin näin
2018 jolloin sisällissodasta on 100
vuotta. Tämä kaikki oli minun mielenkiinnonkohteeni mukaista. Halkojen hakkuu
on minulle ollut jo ainakin 6 vuotta mieluinen harrastus ja työtehtävä jota
olen saanut tehdä niin Lipossa, ystävien mökillä kuin koulussakin jonkun
verran. Olen kehittynyt siinä mielestäni hyvin. Onneksi puita Lipossa riitti
niin ei ennättänyt laiskotella.
Lipossa olin 2 yötä ja toki tein siellä muutakin grillasin,
yritin laittaa teltan pystyyn (tosin tuloksetta) ja saunoin noin 100 asteisissa
löylyissä ja päälle jääkylmä suihku ja se teki poikaa kyllä kieltämättä.
Lisäksi kävimme asuinpaikkani kanssa Nuuksiossa jossa vaelsimme
yli 5 km putkeen ja entisenä partio ryhmän johtajana, aktiivisena erämaa leiriläisenä
sekä reserviläisenä minut laitettiin matkanjohtajaksi ja johdin meidät jatkuvasti
oikeata polkua pitkin vaikka noin
puolivälissä jännitin hiljaa itsekseni olemmeko eksyksissä mutta johdatin niin
kuin pitikin oikealla järvelle. Perillä grillasimme. Minulla oli mukanani
maastoasu ja saappaat sateen varalta sekä kiikarit.
Olin myös mökillä Sulkavalla jossa pääsin ajamaan moottorivenettä,
saunomaan ja sain jopa kokeilla ampumista ja osuin lähes kokoajan 8 ja 9
kohdalle. Se oli mielenkiintoista. Olin
Sulkavalla 3 yötä.
Tallinnassa kävin 26.7 laulamassa karaokea Helsinki baarissa
ensin jossa lauloin Hopeinen kuu, Olen suomalainen, Rentun ruusu ja Yksinäinen
saaripuu. Kaikki muut olin aikaisemmin karaokessa esittänyt ainakin 3 kertaa, mutta yksinäisen saarnipuun
lauloin ensimmäistä kertaa, mutta kun luotin itseeni niin se meni todella
hyvin. Toisen kerran lauloin karaokea
laivalla kun tulimme takaisin päin ja silloin lauloin ensin Kuin taivaisiin ja
sitten rentun ruusun uudestaan. Silloin minua jännitti todella paljon kun
lauloin kuin taivaisiin niin että jalkani tärisi, mutta en antanut periksi ja
lauloin sen loppuun asti ja en ollut liian kriittinen itselleni ja kun sanoin
itselleni että ”menit Juuso sentään sinne se on jo puolivoittoa, lauloit loppuun
asti niin se on jo kokonainen voitto eikä äänikään minulla nyt sentään todella
huono ollut. Ja kun lauloin rentun ruusun keräsin itseeni varmuutta, luotin itseeni
ja lauloin sekä silloin aplodit olivat hyvät.
